Arkista asiaa meille on se, että eri suunnista lähtien tiemme yhtyvät ja hyvässä tapauksessa jatko voi vastata hyvinkin odotuksiamme. Aina ei näin ole. Mutta oli tai ei, niin tavallinenkin tarina on kaikkea muuta kuin tavallinen jos katsoo merkintöjä matkan varrelta.
Menneitä muistellen esityksestä tulee helposti sekava. Mutta niin on todellisuuskin. Harvalla meistä latu on valmiiksi aurattu suorana horisonttiin. Mehän kuljemme läpi elämän luovien mitä erilaisten mielipiteiden vyöryn, talouden ankaran paineen, houkutusten repivät haasteet, kantaen vastuun ja muistaen velvoitteet. Lomittain ne vastaan tulevat ja sulassa sovussa niiden kanssa on elettävä. Siksi merkinnät tässä eivät seuraa kalenteria tai ikävuosia, mutta joku logiikka siinä lienee. Punaisena lankana ehkä riittävä otanta kuvan luomiseksi mitä on sattunut, miten me aikamme tapahtumat koimme, miltä se meistä tuntui, ja tietysti vain meistä. Ehkä merkinnät kertovat pieneltä osin miten maailma on tuolla aikavälillä muuttunut ja muuttuu, aina vaan paremmaksi, mutta hyväksi ei milloinkaan.
Mikäpä meille läheisempää kuin oma lapsuus, perhe, aikuisuus ja hengissä selviäminen. Tai sosiaaliset suhteet, eli niin sanottu verkosto, jossa osana naapurit läheltä ja kaukaa. Ja kaikessa tässä ainutkertaisia, ei toista samanlaista. Oma menneisyytemme on meidän. Siihen on mielenkiintoista palata. Muuttolinnutkin palaavat pesimäpaikoilleen.
Vantaalla 24.3.2007
Pirkko ja Pauli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti