Tavisten tarina XII: 1+1=2+ Osa 2: Osuuskauppakoulusta televisiotoiminnan alkuun

Osuuskauppakoulussa opetettiin käytännön töitä kaupassa. Pari helmeä on jäänyt ikuisesti mieleen. Toinen oli laskennon opetus. Insinööri Hemmi oli opettajana tiukka ja taitavakin. Tunteja oli huomattavan paljon ja piti useita kokeita. Jostain syystä sai yrittämään viimeisen päälle ja moni meistä otti häneltä maksullisia iltatunteja. Myöhemmin kuulimme, että niin ei olisi saanut tehdä. Maksoimme mielellään hyvistä numeroista. Toinen helmistä oli osuuskauppaoppi. Aarne Salo oli legenda alallaan. Hän oli sisäistänyt tämän kansanliikkeen perusteet ja selityksen sen kasvulle. Hän puhui innolla, elävästi ja paukutteli henskeleitä. Vei meidän kurssin Ateneumiin ja toimi itse esittelijänä. Se kierros kuvataiteen parissa pysyi pitkään parhaana kokemuksena silloinkin, kun kävin siellä myöhemmin talon omien oppaiden ohjaamana. Aarne Salon esityksestä innostuin niin, että päätin tulla uudestaan Pirkon kanssa. Niin me sitten mentiinkin. Kuvittelin, että vien Pirkon kuvan äärelle ja kerron sen tarinan niin kuin Aarne Salo oli sen tehnyt. Pettymys oli suuri. Minun esitys lässähti alkuunsa. Olin vain kuvitellut mikä tilaisuus tuli loistaa tiedoilla. Toisin kävi, minun tietoni eivät saaneetkaan taideaarteita elämään.

Asunto kurssin aikana oli kerran Pitkänsillan päässä rantaa kiertävällä poikkikadulla. Siinä meitä oli monta samassa huoneessa, jonka omistaja oli luovuttanut käyttöömme. Yhteisasuminen teki illat rattoisiksi, ei kaupungilla hilluen vaan kämpässä riitti juttua ihan mukavasti. Kukin oli tullut omalta taholtaan. Toisella kurssilla asunto oli Sturenkadun ja Aleksis Kiven kadun kulmassa. Puutaloja olivat vielä tuolloin. Niissä oli puulämmitys, veskit kellarissa, emäntä nukkui keittiössä, poleteilla toimivaa kaasuhellaa en tarvinnut kertaakaan. Aamupuuro saatiin kadun kulman kuppilasta. Tässä majapaikassa vieraili myös Pirkko yhden viikonlopun ja kammarin sohvalla nukuttiin.

Lihakauppakurssi oli pääosin lihan käsittelyä. Opettajina toimivat alan taitajat Elannosta. Elanto oli suuri ja tutustuimme heidän hyvin toimiviin lihamyymälöihin käytännössä. Yksi esimerkiksi valittu oli Helsinginkadulla Kurvin talossa toimiva sellainen. Joku meistä aikoi käydä vessassa. Nostettuaan kannen, hän huomasi pöntön olevan puolillaan leikattua jauhelihaksi tarkoitettua tavaraa. Kansi kiinni ja jätti aikeensa sikseen. Se siitä esimerkillisyydestä. Mukana olleet Elannon tarkastajat olivat tästä vähän vaivautuneita.

Maatalouskauppakurssin yhteydessä kohteena käytettiin Marjaniemen tilaa. Siellä oli jo ammoisista ajoista kasvatettu puutarhantaimia kaupalliseen tarkoitukseen. Sieltä myymälät ympäri maata tilasivat asiakkailleen kuvaston perusteella marjapensaita ja omenapuita. Tavarat lähetettiin postissa. Teoriaa kurssilla oli kun perehdyttiin mitä alkuaineita viljakasvi tarvitsee kasvaakseen ja kuinka se noukkii ne maasta kun sinne on heitetty osuuskaupasta ostettua apulantaa. Matkaa Marjaniemeen tehtiin osin ratikalla. Ennen Kulosaaren siltaa ratikka tyhjennettiin, sillan yli käveltiin ratikan perässä ja sillan jälkeen jatkettiin kyydillä. Tämä varotoimena koska ei luotettu sillan rakenteisiin. Osuuskauppa tarjosi monipuoliset mahdollisuudet täydentää tietojaan. Kurssien lisäksi toimi kirjeopisto, jonka kursseista ensimmäinen minkä suoritin liittyi kirjanpitoon.

Pukkilassa oli ensimmäinen Orimattilan ulkopuolella oleva yhteinen koti. Myymälänhoitajan paikkoja oli jatkuvasti avoinna ja niihin liittyi aina työ sekä asunto mikä ei ollut yhtään huono yhdistelmä. Ilman erityistä syytä, vain vaihtelun vuoksi mekin aloimme harkita muuttoa muualle. Ja muutto tapahtuikin saman osuuskaupan Pukkilan myymälään. Ei kauas, vain naapuripitäjään Orimattilasta Porvoon suuntaan.

Pukkila oli vielä enemmän maalaispitäjä kuin Orimattila. Toimijoita kirkolla oli nämä kaksi osuuskauppaa, meijeri, Koivulan saha ja Niilo Salinin puutarha, joka toimitti kesäaikana kurkut ja tomaatit kauppaan myytäväksi. Hän valisti mitä tarkoitti Kurpiitta Peippoo. Oli siellä yksityiskauppojakin, mutta eivät kovin näkyviä toimijoita. Ihan siisti asunto, johon mentiin suoraan myymälän takahuoneesta. Keittiön liesi toimi koko talon keskuslämmittäjänä joten se oli hieman ylisuuri. Pihapiirissä oli sauna ja varastorakennus. Sauna oli sen verran huonossa kunnossa, että sitä ei juuri käytetty. Kaivon vesi oli ruosteista. Hiiriä varten meillä oli kissa. Kun Sievä tuli meille yökylään, petasimme hänelle vahingossa sen vuoteen jossa kissa oli aina nukkunut. Se ei tästä järjestelystä tykännyt. Kissa vaati petiä itselleen maukumalla niin kauan että Sievä antautui ja rauha palasi taloon. Sievä petasi sohvalle. Pidimme kissasta hyvää huolta. Se sai syödä jauhelihaa, koska se sille maistui siinä määrin, että kuoli ylensyönnistä saamiinsa vatsavaivoihin.

Vanhastaan tiesin, että Pukkilassa oli ollut arvostettuja myymälänhoitajia ja olivat olleet siellä pitkäaikaisia. Tästä oli selvät merkit. Myymälän tontilla oli paljon omenapuita. Kasvimaa oli ollut kovassa käytössä ja oli nytkin hyvässä kasvukunnossa. Pirkolle oli luonnollisesti paikka myymälässä. Muita oli kaupassa nuori poika joka lähti sitten opettajaoppiin. Kirsti Jäppilä oli ollut tässä jo pitempään ja tunsi hyvin asiakkaat. Hän oli samaa perhettä kuin Martti Jäppilä, muusikko ja Dallape- orkesterin perustaja ja sen pitkäaikainen johtaja. Kävimme kyläilemässä heidän kodissaan suurehkossa maalaistalossa. Vaittisen Lea oli Savijoelta ja tunsi sen puolen asiakkaat. Tällä porukalla kauppaa Pukkilassa pidettiin. Kanat munivat kuten Orimattilankin puolella, niille myytiin rehut ja munat rahdattiin 500 kappaleen laatikoissa Lahteen. Viljelijöille myytiin siemenet ja lannoitteet ja ostettiin viljat. Kaupasta sai elintarvikkeet ja erikoistavarat. Ihan kaikkea ei ollut mutta tilattiin jos haluttiin ja usein haluttiin.

Pirkolle muutto Pukkilaan oli elämänsä ensimmäinen paikkakunnan vaihto. Se oli vain parikymmentä kilometriä mutkaista hiekkatietä Porvoon suuntaan, mutta siitä oli hyvä aloittaa. Se oli samalla myös ammatin vaihto. Tuli kauppaan töihin. Pirkko oli kyllä leikeissään jo lapsena leikkinyt kaupan myyjää ja nyt sitä riittikin sitten koko päiväksi ja vuosikymmeniksi. Suurin osa siitä tehtiin yhdessä puurtaen. Sisäänajossa uusiin tehtäviin toteutettiin työssä oppimisen periaatetta. Pirkko muistaa ettei se kaupanhoitaja mitään opastusta antanut. Mutta hyvin hän näkyy siitä ja myöhemmin selviytyneen. Mitään vinoutumia asenteisiin ei ollut syntynyt. Päänvaivaa aiheutti kuuleman mukaan hintojen muistaminen. Kun kyselin miksi ei uni tule silmään, hän sanoi ei laskevansa lampaita vaan kertailevansa tavaroiden hintoja. Sinnikkyyttä jo siinä vaiheessa. Ehkä hintamerkinnät olivat puutteellisia silloin, mutta pienet valikoimat ja pysyvät hinnat opittiin kyllä ajan mittaan. Käytössä oli kaksihintajärjestelmä, ja hintalappuun merkittiin paitsi myyntihinta, myös tavaran ostohinta. Tämä jälkimmäinen merkittiin kirjaimilla ja LOK:ssa salasana oli handelslag. Hintalapussa oli siis tieto mitä kauppa tavarasta oli maksanut, mutta merkintätavalla haluttiin pitää se omana tietona. Koskaan ei kuitenkaan kysytty miksi tästä tuolla tavalla kiskotte. Työssä oli ihan kivaa varsinkin kun Pirkko oli nyt mukana, oli mukavat asiakkaat eikä liikkeen johto mitenkään häirinnyt toimintaa.

Mauri Lassila oli nyt yhä lähempänä meitä ja puolestapuhujana kylällä entisellä innolla. Hänestä oli suuri apu yhteyksissä isäntiin ja emäntiin. Mutta ihminen ei elä yksin leivästä, ja Mauri toi tuon sirkuspuolen meidän ulottuville. Hän oli Savijoen Raittiusseura huvitoimikunnan aktivisti. Seuralla oli oma talo, kylän ainoa tanssipaikka joka veti tähtiesiintyjillä yleisöä myös laajemmin lähiseudulta. Pirkon kanssa olimme kaikessa mukana. Maurin kanssa kiersimme myös muilla lavoilla ja taloilla katsastamassa esiintyjiä ja tapaamassa heitä josko tulisivat Savijoelle. Näin meitä tervehti tyylikkäästi Mikko von Deeringer kuin alalla toisiaan tuntevat. Hänen orkesterinsa soitti messuhallissa missikisoissa. Olimme tietysti missitansseissa Fenniassa ainakin kun Yvonne De Brun tuli valituksi Miss Suomeksi. Samoin olimme valitsemassa Pirkko Mannolaa, ensin epäillen mutta sitten taputtaen. Lavoilla ja taloilla tavattiin sellaiset suosion huipulla loistivat tähdet kuten Onni Gideon, Annikki Tähti, Viola Talvikki, Vieno Kekkonen tai Juha Eirto. Ei nähty televisiossa, piti mennä paikan päälle.

Niilo Tarvajärven laatikkoleikki piti nähdä livenä sekä Radiotalolla Helsingissä että Savijoen Raittiusseuran talolla. Helsingin Ympäristöteatteri vieraili Jymylinnassa tähtenä Erkki Junkkarinen Tämä puolestaan alkoi käyttäytyä kummallisesti väliajalla. Hän alkoi häiritsevästi kurkistella esiripun välistä Pirkkoa, jonka kanssa istuin toisella tuolirivillä. Se oli sen verran väärin, että päätimme lähteä pois kesken esityksen. Kas minun tuli suojella Pirkkoa kun hän oli vielä niin nuori. Tannerin kupletti-illassa taas ei taiteilija Sakari Halosen mielestä ollut meitä yleisönä tarpeeksi paljon paikalla. Hän haukkui meidät nyt mukaan tulleet tästä syystä lyttyyn. Sanoi ei enää koskaan tulevansa Orimattilaan, mikä tietona oli varmaan järkytys niille jotka poissaolevina eivät asiasta koskaan tulleet kuulemaan. Porvoota käytiin katsomassa polkupyörillä. Sieltä ei sillä kertaa vielä mitään muistoja jäänyt kuin että mutkaiset ja mäkiset olivat hiekkatiet.

Kauppa sujui Pukkilassa ihan hyvin. Myymälällä oli omat asiakkaansa ja aina ne jonkin verran vaihtui kun kaupanhoitaja vaihtui. Ikäviltäkään kokemuksilta ei voinut täysin välttyä. Pukkilassa ostettiin myös viljaa. OTK:lla oli jo omat myllyt ja jyväkaupassa oli tarkoitus olla kilpailukykykyinen myös tällä kylällä.

Pukkilassa sattui tapaus sarjassa hyviä opetuksia. Kauppaan tuli viljaa myös pieniä eriä. Viljasta otettiin aina näyte, jonka avulla määriteltiin erän hehtolitrapaino ja kosteusprosentti. Ne vaikuttivat hintaan. Kun autokuorma oli koossa ne toimitettiin Helsingin myllylle. Mylly teki vastaavat tutkimukset ja maksoi saamiensa tulosten perusteella. Tulokset yleensä kävivät suurin piirtein yhteen ja niin tietysti piti ollakin. Kerran laatuarvio heitti pahasti ja kuorman hinta meni per… pyllylleen. Syytä selviteltiin puhelimessa, mutta selvyyttä ei tullut. Matkustin Helsinkiin kuorman jäljille. OTK:ssa asiaa selviteltiin mutta palasin tyhjin toimin takaisin. Selvyys tuli vasta pakkasten tultua. Osa erään isännän erästä oli jäänyt varastoon ja muutama säkki oli paisunut pakkasessa. Isäntä oli siis ujuttanut mukaan niin märkää tavaraa, että se jäätyessään turposi. Säkin pohjalla oli märkää ja päällä kuivaa. Se oli kuitenkin riittänyt koko autokuorman tuhoamiseen. Mylly maksoi nyt ihan muuta mitä olin niistä maksanut. Ja opetus tästä: tuumaakaan tinkimättä tiukka ote kun näyte otetaan.

Ei tuosta syystä, vaan muuten vaan aloimme keskustella jostain muusta paikasta. Ehkä perusteluna olisi ollut jotakin isompaa jos perusteluja olisi puristanut. Näitä paikkoja oli aina tarjolla ja muutimme vähän kauemmaksi.

Osoitteeksi Tampere ja paikka johon muutimme oli Pirkanmaan Naistenmatkan myymälä. Puutalo kaupunkimaisen asutuksen ja maaseudun välimaastossa. Pientaloa pääosin. Asunto yläkerrassa, Raanavesi ruosteista, ei juomakelpoista ja sitä piti kantaa kaivosta. Tiskipöydästä sai sähköiskuja. Myymälässä oli myös pieni kirjavalikoima, josta Pirkko ehti lukea lyhyen ajan aikana pääosan.

Tampereella meni kesä mukavasti. Tuli muutamia tuttuja. Lähellä oli pieni tanssilava jossa koivujen lehvät kilvaten huiski. Edelleen lapsettomina kiertelimme Tamperetta ja sen ympäristöä. Kävimme yleisillä uimarannoilla, saaressa ja Pyynikillä. Perhetuttavien kanssa pelasimme yötä myöten korttia niin paljon, ettei koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Jopa niin paljon, että myöhemmin kaduimme, että sellaiseen tuli käytettyä niin paljon aikaa. Sukulaisiakin Tampereella olivat Partasen Eetu ja Karsan Niilo perheineen Pitkärannasta.

Myymälän toimet poikkesivat paljon siitä mitä oli Lahdessa ollut. Limsapulloista ei peritty panttia, vaan nimi merkittiin mustaan kirjaan ja pyyhittiin yli kun pullo palautui. Jos pullo ei palautunut, sitä karhuttiin mikäli asiakas kävi vielä kaupassa. Myymälää valvoi tarkastaja, joka käynnillään nosti karvat pystyyn. Hänen tehtävänsä ei ollut myynnin edistäminen tai toimien ohjailu siihen suuntaan. Hänen tarkoitus oli kiusata henkilökuntaa olemalla ylimielinen, vastenmielinen, töykeä typerys. Asemansa korostamista hän siinä tavoitteli, mutta meiltä ei sitä tullut piirun vertaa. Asenne tässä tamperelaisessa liikkeessä oli sillä tavalla erilainen kuin Lahdessa. Tätä me emme tullessa tienneet. Sen verran olimme jo aikuistuneet, että ymmärsimme jättää nuo oman arvoonsa. Tampereen Voima oli iso liike, viskaalit olivat alkuperäisiä Voiman kasvatteja, muualla ei oltu käyty, suuruudesta oli tullut suden kuoppa. Älkäämme häiritkö idylliä, onnea valitsemallanne tielle. Minä soitin Lahteen. Soitto Lahteen päätti tällä kertaa tutustumisen toisenlaiseen osuusliikkeeseen. Lahdesta tarjottiin Mallusjoen myymälää.

Mallusjoki oli kylä Orimattilan pitäjässä. Paluu Lahden Osuuskauppaan oli helppoa, talo ja sen tavat oli tiedossa. Töissäkin sama väki kuin ennen. Pääosin asiat oli jo puhelinkeskustelussa sovittu. Kävin tultuani johtaja Halmeen luona, jolloin hän kertoi uuden kiinteistön valmistumisesta nyt Mallusjoelle, ja nykyinen hoitaja ei hänen mielestään ollut kelvollinen jatkamaan kokonaan uudessa myymälässä. Hoitaja haluttiin vaihtaa.

Tunsin ennestään tuon entisen myymälän. Se toimi pienessä Ekströmin talon sivurakennuksessa ja Mäntylä oli ollut siinä kauan hoitajana. Mäntylä oli suosittu kauppias kylällä. Nyt uusi kiinteistö oli samassa pihapiirissä tien tuntumassa ja viittä vaille valmis. Myymälää valmistettiin avaukseen. Kellarikerros oli varasto- ja taloustiloja, katutaso myymälätiloja ja yläkerrassa asunnot kahdelle perheelle. Olimme valmiit muuttamaan sisälle. Portaat yläkertaan oli lakattu ja olimme kahden vaiheilla voiko sinne jo mennä yöksi. Käsivarasto olisi ollut toinen paikka yöpyä, mutta päätimme sittenkin mennä varovasti yläkertaan. Niin olikin hyvä. Kun aamulla heräsimme ja tulimme alas, oli käsivarastoon yöllä murtauduttu. Varas oli vienyt hyllyt tyhjäksi kahvista ja tupakasta. Emme kuulleet ylös ääniä tästä. Arvailimme mitä olisimme kuulleet jos olisimme nukkuneet samassa tilassa missä tavarat olivat. Se oli hyvän merkki ja tästä oli hyvä aloittaa, suojelusenkeli oli tullut muuttokuormassa meidän mukana.

Mallusjoki oli tyypillisintä maaseutua. Kylän raitin kahta puolta täällä oli tarjolla kolmen kaupan palvelut, me, Toukola ja yksityinen näistä vanhinta perua oleva kauppias. Parin kilometrin säteeltä löytyi vielä pari muuta yksityistä. Myymälässä meitä oli minun ja Pirkon lisäksi Ruokolan Anne, jonka äiti piti kylällä kahvilaa ja osti kahvilatarvikkeet meiltä. Salosen Raimo oli nuori kasvava kauppias, Antikaisen tyttö oli yksi hyvän asiakasperheen lapsista niin kuin oli Virtasen tyttö Vähä-Mallusjoelta. Kivistön Ritva oli meillä jo Orimattilan myymälässä ja nyt täällä koska oli Halmaalta kotoisin. Ritvasta tuli sukulainenkin. Meni naimisiin Tankkalan Teuvon kanssa. Erkin orkesteri, jossa Teuvo, Mailan veli soitti kävi keikoilla myös Mallusjoen Työväentalolla ja olisivatko täällä tavanneet. Valikoimaltaan meidän myymälä edusti puhtaimmillaan maaseudun sekatavarakauppaa, jossa oli kaikenlaista ja loput tuli kun tilattiin

Olimme osto- ja myyntiliike. Parhaana syksynä myymälä osti 99000 kiloa viljaa. Eräänä vuonna myytiin kaksi traktoriakin. Useita moottorisahoja myytiin ammattimetsureille. Yleensä ote maatalousväestöön oli vahva. Ajoin keväällä ja syksyllä tiet eri suuntiin ja poikkesin tienvarren taloissa tarkistamassa tarvitseeko joku lannoitteita tai rakennustarvikkeita. Kyselin näitä siksi, että ne olivat isompia hankintoja ja edellyttivät paikalle toimitusta. Ja jos näissä pääsi kauppoihin, niin osasivat sitten tulla muillekin ostoksille. Kontakti oli tällä tavalla varmempi kuin odottelu tiskin takana. Samalla laimenivat poliittiset intohimot. Vain harvat kieltäytyivät ostamasta poliittisesta syystä. Joku kuitenkin sanoi suoraan, että teidän järjestönne toimii vastaan meidän etuja. Se oli suoraa puhetta. KK:n johto otti nimittäin julkisesti kantaa kuluttajan puolesta jonka valistunut tuottaja pani kyllä merkille ja tulkitsi kannanotot leiriytymiseksi, vaikka samassa veneessähän me ollaan. Henkilökohtaisesti koin harmillisina erityisesti Jorma Jalavan hyvää tarkoittavat lausunnot.

Mallusjoen hiljaiseloon sisältyi eräitä aktiviteettejä ja erityispiirteitä tuon kaltaiselle kylälle. Kesäsiirtola käytti meidän palveluksia. Ison maalaistalon tiloissa oli koko kesäkauden joukko lapsia kesäleirillä. Vanhemmat silloin toimittivat, jos saivat paikan lapset pois jaloista erilaisille leireille kesäksi. Jari oli vielä Mallusjoen aikana pieni poika, eikä siellä ollut montakaan ikätoveria lähimaastossa. Anttilan poika oli yksi, mutta se lupasi syödä Jarin, niin ainakin sanoi. Jari otti uhkauksen tosissaan ja kiersi pojan kaukaa. Mallusjärven vesi oli vähän samea aikuisille kuin lapsillekin. Myöhemmin Lähderannassa Jari kävi uimakoulun ja suoritti sen yhteydessä uimamaisterin tutkinnon. Mallusjoen Lepokoti oli kristillisen rautatieläisten liiton vanhusten kaupallinen hoitola. Sekin oli meidän asiakas. Sieväkin oli siellä jonkin aikaa sitten kun ei kyennyt enää olemaan kotona. Kokemukset olivat karut. Sievän olisi annettu nääntyä ellei häntä olisi saatu sieltä pois. Kylällä oli myös pieni sahalaitos. Puolikuntoiset kaverit sahasivat minkä ryyppyjen välissä ehtivät. Kerran toinen kiukkupäissään ampui toista. Poliisien tullessa paikalle uhri oli äkäinen virkavallalle, mitä se teille kuuluu jos minua ammutaan. Uhri oli siviiliammatiltaan sirkuksen klovni.

Kylään oli muuttanut myös separaattorien huippumyyjä. Nyt artikkelina olivat ukkosenjohdattimet. Lehtileikkeet ukkosen tuhoista tukivat myyntipuhetta. Vastaväitteistä hän kertoi esimerkin emännästä, joka tiesi naapurin jo ostaneen sen häneltä, mutta siellä se piirongin laatikossa kuuluu olevan, sanoi.
Aivan oikein, myönsi Halme. Tiedän, on ostanut ja on maksanut ja hänellä on oikeus säilyttää sitä missä hän haluaa. Halme oli tarkka taloudessa. Oli selvittänyt kaloritarpeen hänen kokoiselle, painoiselle ja ikäiselle miespuoliselle ihmiselle. Tästä tietoisena lounaaksi lautaselle hän asetteli kaloritarvetta vastaavan määrän ruokatarvikkeita ja nautti ne. Yksinkertaista ja kannattaa kokeilla. Kerran Halme meni kylän sahalle töihin. Viikon kuluttua kyselimme kuinka hurisee. Ei hyvin, kalorijärjestelmäni meni aivan sekaisin, työt oli pakko lopettaa.

Sahalla ryypiskeltiin kirkasta tuotetta Eau De Cologne Toilette, moneen käyttöön tarkoitettua tavaraa. Tilasimme sitä myymälään laatikoittain koska sillä oli hyvä kysyntä. Ampumavälikohtauksen jälkeen sahalla nimismies soitti ja toivoi ystävällisesti että emme pitäisi sitä valikoimassa. Vetoamatta vapaaseen markkinatalouteen lupasimme kunnioittaa nimismiehen toivomusta. Myynnin kehitykseen tällä ei ollut merkittävää vaikutusta. Muista merkkihenkilöistä mainittakoon Mallusjoelle eksynyt ekonomi. Fiksu mies joka miellytti kovin kylän tyttöjä. Meni naimisiinkin, ainakin kihloihin asti heistä erään kanssa. Kylän kampaaja veti asiakkaita kauempaakin tarjoamalla edelleen sähköpermanenttia vaikka neste- sellainen oli jo keksitty ja oli ystävällisempi hiuksille. Erään asiakkaamme sukunimi oli Raunio. Hän tuli kauppaan aamulla, alkoi lipittää pilsneriä jakkaralla näyteikkunan vieressä kunnes iltapäivällä tuli vaimo kottikärryillä hakemaan hänet kotiin. Kylässä tapahtui kaiken aikaa vielä meidän jälkeemme. Takinkääntöviikot on paikallinen merkittävä kulttuuritapahtuma.

Pirkon kanssa menestyimme kyläkauppiaana kohtalaisen hyvin. Myymälä sai suuren suosion kyläläisten keskuudessa. Olimme näköetäisyydellä Toukolan myymälään ja näimme kun naapurikaupan myyjät ottivat kevätaurinkoa iholle kaupan portailla samaan aikaan kun meillä asiakkaat odottelivat vuoroaan istuskellen kaupan edessä kaivon kannella. Meillä oli hyvä tuntuma kylään ja kylän väkeen väriin katsomatta. Toukolan myymälänhoitaja soittikin minulle aiheesta suurena viljanostajana. Vihjasi josko hintamme oli korkeahko. Sillä ei ollut mitään merkitystä. Ostohintamme pysyi koko ajan kohdallaan, eli myllyn tilitykset vastasivat sitä mitä olimme maksaneet. Pukkilassa saatu opetus oli mennyt perille.

Kylällä oli muutakin ostettavaa. Joku viljeli porkkanaa, joku lanttua, kukkakaalin viljelijä oli ihan merkittävä. Kaupantekijäiset häneltä opetti minut, Pirkko jo osasi, syömään kukkakaalia. Munantuottajia oli ihan suuremmasta päästä neljä - viisi. Myöhemmin yliopistolle siirtynyt koetila oli silloin yksityinen suurkanala. LOK:n oma myymäläverkko tarvitsi maatalouden tuotteita ja sillä oli kanavat sijoittaa ylimäärä muille markkinoille. Kauppa kävi hyvin, kyläläisiin oli hyvät suhteet, herrat eivät häirinneet. Tämä yhtälö teki paikasta ihan mukavan olla ja elää. Joskus tuntui ja myöhemmin vain vahvistui tunne, että johto olisi voinut olla enemmän yhteydessä ja tietoinen mitä on myymälän arki. Oli kyllä niin, että siellä ei tiedetty miten oikeesti sooloiltiin, jopa nähtiin vaivaa kokonaisuuden hyväksi joka ei sitten näkynyt missään.

Kävin paikallisen työväenyhdistyksen järjestämän viinerin leivontakurssin. Kokosin työväenyhdistyksen tilinpäätöstä. Olin ehdokkaana kunnanvaltuustoon. Verolautakunnan jäsen olin muutaman vuoden. Ajelin kylän miesten kanssa katselemassa heille tukkityömaita talveksi. Hain sepän vaimon pois lääkäristä Orimattilasta. Kävin nuoren äidin kanssa kastamassa lapsen Orimattilan pappilassa. Isä oli estynyt tulemasta. Pappi luuli minua isäksi heti kättelyssä ja puheessaan toistuvasti, mutta me äidin kanssa vakuutimme että isällä ei tänään ollut aikaa tulla.

Eduskuntavaalien aikana kävi ehdolla olevia työväentalolla valistamassa meitä. Oli päätetty niin, että meidän koti oli edustavampi kuin muilla paikallisilla toimijoilla. Niinpä me saimme ottaa vastaan ja majoittaa heitä. Hannes Tiainen oli maatalousministeri ja jo muista yhteyksistä tuttu henkilö KK:sta. Pahempi tapaus oli Hämeen läänin maaherra. Pirkko hoiti majoituksen ja lämmitti illalla tilaisuuden jälkeen lihasoppaa. Uutisia seuratessa ja jutellessa illan mittaan panimme merkille hänen suuren tietomääränsä politiikasta. Meidän poliittiseen kuvastoon kuului siinä vaiheessa vain presidentti ja ministeritason kansalaiset, ei vielä maaherra. Iltamiin työväentalolle harjoiteltiin kerran näytelmä. Menestys oli kyseenalainen. En minä eikä muut muistettu kuitenkaan vuorosanoja ja se oli yleisöstä hauskaa. Näytelmän nimi oli Seikkailu salomökissä ja vuorosanat muistan nyt pienellä viiveellä: alea iacta Est (arpa on heitetty), mutta eipä silloin tullut mieleen.

Myymälässä oli Vakuutusyhtiö Kansan asioimisto. Tehtiin vakuutuksia ja otettiin vastaan vakuutusmaksuja. Sitä varten oli oma kassa. Tilitykset tehtiin kuukausittain ja toimintaa kävi tarkastamassa, tosin harvakseltaan todellinen herrasmies Helsingistä. Talanti tosin kertoili pääosin poikansa (pojun) nousujohteisesta urasta eläinlääketieteilijänä, mutta sivuttiin myös Kansan asioita. Kuulinkin ”pojusta” vielä aikojen kuluttua kerran sattumalta Helsingissä Mariankadun Elannon myymälän kassajonossa, jossa talon asukkaat Pentti Siimes ja muut keskustelivat samoin talon asukas professori Talantin voinnista. Oli huonontunut viime aikoina. Oli jännä kuulla ja mieleen tuli ajan kulku ja kuinka se kuluttaa.

Vakuutuksia Kansaan hankittiin siten, että minä selvittelin ensin mahdolliset uhrit, ja paikalle mentiin asiamiehen kanssa yhdessä. Hankinnasta sain provisiot. Myymälässä otettiin vastaan veroilmoituksia ja tarvittaessa avustin niiden täyttämisessä. Myymälässä maksettiin myös lapsilisiä ja merkittiin panot ja otot säästökassan talletuskirjaan. Toimin asiantuntijana kiinteistökaupoissa. Asiakas oli myymässä pientä torppaansa. Sen valaistuksena oli kaasuvalo. Halusi lausunnon onko hänelle edullisempaa tehdä kauppa lampun kanssa vai ilman. Suositus tuli lampun kanssa. Olin aika paljon poissa myymälästä ja sinä aikana Pirkko tiesi ja hoiti asiat sulassa sovussa tyttöjen ja poikien kanssa. 

Jarista tuli Jari

Jari syntyi 10.12.1955. Päivä oli Mallusjoella puolipilvinen pouta. Synnytys oli myöhässä ja kävimme asian johdosta 8, päivä Orimattilassa lääkärissä. Hän kehotti odottamaan vielä kaksi viikkoa. Emme luottaneet lääkäriin ja läksimme seuraavana aamuna linja-autolla Naistenklinikalle Helsinkiin. Jari syntyi seuraavana yönä pakkasen paukkuessa nurkissa. Kymmenen maissa pumppasin bensaa asiakkaan tankkiin kun kutsuttiin puhelimeen. Ilmoitettiin pojan syntyneen ja kumpikin voi hyvin. Menin jatkamaan bensatankille. Kun viimeinen viiden litran annos oli pumpattu menin yläkertaan, kävin sänkyyn ja katselin saumoja katossa. En pitänyt kiirettä alas. Vasta kun hengitys alkoi tasaantua ja ”olin koonnut itseni” menin kaupan puolelle. Kokemus on vähän vaikea selittää. 

Nyt pitää van päästä tapaamaan heitä oli ajatus. Se tapahtuikin sitten niin, että Jaria näytettiin lasin takaa. Se oli tapa silloin. Ihmettelin sitä kuin kaikkea muutakin siellä miksi näin, eikö minulla ollut enempään osuutta asiassa. Miksi sitä ei saanut koskettaa, mutta luottamus laitokseen oli suuri. Kotiinpaluu tapahtui 23.12. eli juuri jouluksi. Siitä tuli erilainen joulu. Sitä ei nyt ollut valmisteltu, ei äiti laittanut kystä kyllä. Kuitenkin kaikki järjestyi ihan hyvin Ekströmin tädin avulla. Hän oli meille ja Jarille suurenmoinen apu, tuki ja ystävä silloin, ennen sitä ja sen jälkeen. Hän seurasi milloin meillä syttyi valot ja alkoi kipittää mäkeä alas ja avuksi kaikessa. Kiitokset vieläkin. Pirkon tervehtyminen kesti vielä jonkin aikaa. Tarvittiin lisäksi naistenlääkäriä Lahdessa. Jalkarannan yksityissairaalassa kuitenkin kaikki selvisi. Äiti ja lapsi voivat hyvin ja Jarista kehittyi vilkas poika.

Ajan patinoima muistikuva on kerrotunlainen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta kun matkustin heitä katsomaan, oli Pirkko sijoitettu huoneeseen jossa vain kaksi potilasta, sermi välissä. Äiti ja lapsi voivat hyvin, oli puhelimessa kerrottu. Hämmästyin suuresti, Pirkko oli puolikuollut, minusta. Oli käynyt niin, että laitokselle tulopäivänä oli otettu virtsanäyte, joka osoitti mittari puolillaan sakkaa. Kyseessä oli munuaistulehdus. Se olisi pitänyt hoitaa ensin pois, mutta poltot alkoivat seuraavana yönä. Orimattilan lääkärille Pirkko oli kertonut 8.12. vaivoista, jotka viittasivat tähän, mutta lääkäri ei ollut reagoinut siihen, vaan kehotti odottamaan synnytystä vielä kaksi viikkoa vaikka aikaa olikin vain kaksi päivää. Pirkolla oli kuumetta, synnytyksestä muistaa vain odotuksen koska se loppuisi ja sitten tajunnan menetys. Muistikuva syöttikö vauvaa jäi vähän hämäräksi, mutta seuraksi tuli rintakuume. Laitoksella olon aikana ei muista syöttäneensä vauvaa, vaan hänet hoidettiin muualla. Pirkko söi suolatonta ruokaa, eikä kotiin lähdön aikana vielä ollut mitenkään tervehtynyt, mutta siitä vaan.

Kotiin oli kiva päästä. Nyt piti vain selvitä omin neuvoin. Siellä se oli vain astetta vaikeampaa. Onneksi Jari kiltti vauva, itki vain ruuan puutteessa. Sievä tuli heti käymään ja keitti kauravelliä. Sitä Jari söi tuttipullosta ylisuuria annoksia ja nukkui päälle yli yön ja seuraavaan päivään. Ekströmin täti jatkoi samalla linjalla. Pirkon olo oli kurja ja itku pääsi. Muistaa että minusta ei ollut suurta apua. Näin ei kuitenkaan voitu jatkaa montakaan päivää. Olimme kuulleet lääkäristä, jonka vaimo oli kuollut synnytykseen ja tämä oli erikoistunut naistentautien lääkäriksi. Talvitie piti yksityisvastaanottoa Lahdessa. Matkustimme sinne. Vastaanotolla Talvitie kauhisteli ulkoisia merkkejä ja määräsi heti sairaalaan. Tämä yksityissairaala oli Lahden Jalkarannassa. Meitä käskettiin hakemaan myös lapsi mukaan sairaalaan. Niin tehtiin, ja Pirkko ja Jari majoittuivat pieneen huoneeseen. Talo ei ollut ulkoisilta puitteiltaan sairaala. Jarin sänky asetettiin samaan huoneeseen oven oikealle puolelle, seinillä oli tavalliset tapetit jotka seuraava vuokralainen varmasti jo vaihtaa. Hoito alkoi napakasti. Jarin hoitivat hoitajat. Pirkko sai normaalia ruokaa. Täällä suolaton pidettiin myrkyllisenä, suolaa pitää ruuassa olla. Pirkko alkoi tervehtymään. Sitä kesti kaksi viikkoa sairaalassa. Sen jälkeen meidän perheessä kaikki olikin kunnossa. Opetus tässä oli se, kuinka vaaroille alttiina me oikein olemme. Suojelusenkelistä on ollut puhetta jo aiemmin. 

Jarilla on asiaa.

Jarille ominaista olikin myöhemmin reipas ja välitön asenne vieraisiin. Ihailtava rohkeus lähestyä muita ihmisiä: vieraita, asiakkaita, pihassa käyviä hevosmiehiä tai kuorma-autojen kuskeja. Hiekkalaatikoilta mielikuva hänestä on seisoviltaan asioita selittävä toisten istuessa hiekkalaatikon reunalla lapiolla hiekkaa kaivellen ja Jarin juttuja kuunnellen. Pirkolla oli äitiyslomaa kuukausi ennen ja kaksi jälkeen synnytyksen. Myymälää hän siivosi silloinkin tai järjesteli kaupan tavaroita tosin ilman palkkaa koska lomalla oli.

Meillä oli kylän ensimmäinen televisio. Sen ostimme kirkolla asuvalta tuttavalta sähkömies Luukkaselta. Hän oli urheilumiehiä ja oli yhteyksissä urheiluseuroihin. Noiden yhteyksien kautta hänellä oli mahdollisuus hankkia tämä vekotin. Merkkiä emme muista, mutta innostuimme heti asiasta. Kaupasta niitä ei vielä saanut vaikka radioliikkeitä kyllä oli, Orimattilassakin Veikko Karhu, Paulin veli korjaili vanhoja ja myi uusia radioita. Lähetyksiä televisiossa oli vain muutama tunti silloin tällöin. Siksi Pirkko arvostelee minua edelleen, että katselin telkkaria vaikka ei ollut lähetystä. No muutenhan katseluaika olisi jäänyt kovin vähiin ja laite maksoi sentään 920 markkaa. Kylän väki kävi meillä katsomassa sitä, tosin vain lähetysten aikana, ja joskus heitä oli enemmänkin yhtä aikaa.

Teekkarit Otaniemestä alkoivat tehdä ohjelmia ja Lenita Airisto kuulutti. Vauhti oli kova ja innostus suuri. Kohta alkoi tulla myös sarjoja. Jaria kiinnosti erikoisesti sarja Näkymätön mies. Sitä hän katseli kurkistellen tuolin takaa kahta puolta ja välillä selkänojan rakosista. Voiko olla mielenkiintoisempaa ohjelmaa. Toinen Jaria suosikkisarja oli Sea Hunt. Myöhemmin muutamaa vuotta vanhempana hän putosi Hämeenlinnassa meidän tietämättä avoimeen kaivantoon ja pelastui sieltä omin voimin. Kun kyselimme miten toimit, hän sanoi tehneensä kuin Sea Hunt. Sukelsi mutta nousi pinnalle, tarttui oljenkorteen ja piti kiinni kunnes aikuiset tulivat avuksi. Kannatti katsella ja painaa mieleensä.